"Vähän olen voinut tehdä teidän hyväksenne!"
"Enemmän kuin kukaan muu!… Olet muuten luvannut tulla, milloin kutsun."
"Ja te olette luvannut kallistaa minulle kuulevan korvan."
Vielä kerran puristivat he toistensa kättä, ja arkkipiispa meni sen jälkeen neuvotteluun abbedissan ja priorin kanssa luostarin tileistä; hän toivoi tällöin pääsevänsä luostarineitsyen salaisuuden perille; abbedissa taasen tuumi, kuinka voisi parhaiten johtaa hänet harhaan. Mutta tällaikaa taivalsi isä Johannes tietä eteenpäin, suruissaan siitä, ettei ollut voinut tehdä mitään lapsi raukan pelastukseksi.
6.
SYNNIN PALKKA, MILLAISENA SE LANKEAA JALOSUKUISELLE ROUVALLE.
Ekholmaan tuli alituiseen kirjeitä ja viestejä Tanskasta, ja kun sinne saapui alituiseen vieraita, ei siihen kiinnitetty niin suurta huomiota, että niiden joukossa oli niin monia tanskalaisiakin.
Mutta vieraiden joukossa oli muuan henkilö, josta hän itsekseen oli suuressa epävarmuudessa, miten häntä oikeimmiten oli kohdeltava.
Hän oli maisteri Didrik Slagheck Kööpenhaminasta, syntyään Westfalista. Hänellä oli kaunis ulkomuoto ja miehekäs ryhti ja jotakin hyvin kohteliasta esiintymisessään; mutta ne tiedot, jotka oli leimattu maisterin arvolla, olivat ainoastaan kuin hänen sielunsa raakuuden ja turmeltuneen luontonsa kultaus.
Tätä miestä ei ollut lähettänyt Erik herran luo Hannu kuningas eikä Kristian prinssi, vaan Sigbrit rouva, ja hän sanoi sen suoraan ja ujostelematta, lisäten, että tämä oli mahtavin rouva Tanskassa.