"Sallikaa sanoani, että teidän nykyaikaiset aatteenne ovat vielä nuoremmat kuin minun, mutta minä alistun niihin ja toivon, että se menestys, joka minulla tähän asti on ollut kaunotarten joukossa, on tälläkin kertaa minua seuraava."
Erik herra toivoi aivan päinvastoin, mutta hän ei uskaltanut sitä sanoa.
"Tahdotteko nyt viedä minut heidän luokseen?"
"Yhden asian tahdon sanoa etukäteen: en pakota heitä."
"Sitä en pyydäkään!"
"Tulkaa sitten!"
Ekholman kaunis rouvastupa oli tällä kertaa tyhjä vieraista; ainoastaan talon nuoret tyttäret ja heidän piikasensa olivat siellä, mutta jo kauas kuului heidän hilpeä naurunsa.
"Mitähän siellä ilakoitaneen?" jupisi Erik herra ja avasi äkkiä oven.
Koko hilpeä parvi oli lattialla, he leikkivät Sislan ristiäisiä sydämensä pohjasta.
Mutta vieraan nähdessään pyrähtivät he pelästyneiden lintujen lailla eri suuntiin. Tuskin minuutin kuluttua istuivat jalosukuiset neitsyet kunniasijalla suuressa kaaressa, palvelijat taasen sijoittuivat huoneen äärimäiseen soppeen, ja kaikki tarttuivat neuloihin vielä vapisevin käsin, mutta läähättävä hengitys, leimuavat posket ja vaivoin pidätetty naurunhalu osoitti, kuinka hauskaa heillä oli ollut.