Erik herra viipyi muutamia silmänräpäyksiä ennenkuin hän meni tyttäriensä luo: "Missä on teidän rouva äitinne?"
"Salakamarissa!" sanoi yksi.
"Ei, vaan makuuhuoneessa", oikaisi toinen.
"Hän ei sanonut voivansa oikein hyvin!" lisäsi kolmas.
Erik herra kääntyi nopeasti, hän riensi vieraansa ohitse ja ulos ovesta sanomatta sanaakaan.
Mutta jos hän luuli tämän seisovan kärsivällisesti paikoillaan ja odottavan hänen paluutaan, tunsi hän häntä vähän. Tuskin oli Erik herra kadonnut, ennenkuin maisteri astui reippaasti esiin.
"Kauniit neitsyet", sanoi hän rohkeasti. "Olen herra isänne vieras, tämä lienee teille kylliksi, ettette pane pahaksenne, vaikka pyydänkin päästä mukananne karkeloon… Tulkaa, tulkaa!"
Ja nyt viritti hän äänekkään laulun: "Sellestä Simo käy kosiin…" ja ojensi kätensä heitä kohden.
Sanat ja sävelet tekivät tehtävänsä, epäröiminen ei kestänyt kauan, minuutin kuluttua oli koko parvi jälleen jalkeilla ja nyt pyörittiin iloisessa piirissä, ja kaikki ottivat hilpeästi osaa karkeloon.
Mutta maisteri käyskenteli piirin keskellä, joka sai pyöriä hänen ympäritseen. Hän veti piiriin nuorista neitsyeistä yhden toisensa jälkeen, karkeloi hänen kanssaan muutamia pyörähdyksiä ja suuteli sitten kunnioittavasti hänen kättään. Hän oli jo ehtinyt kolmanteen, kun ovi uudestaan avautui ja Erik herra astui emäntänsä keralla sisään.