Nyt tosin tanssi taukosi, mutta se oli saanut eräänlaisen oikeutuksen, ja kaikki seisoivat paikoillaan lattialla, ainoastaan muukalainen erosi muista ja meni Kirsti rouvan luo, jonka edessä hän kohteliaasti notkisti polvensa sanoen:
"Rangaiskaa minua, minä yksin olen rikollinen!"
"Nouskaa, maisteri Didrik Slagheck!" vastasi Kirsti rouva, samalla kuin hänen ankara katseensa sai niin hyvin hänen tyttärensä kuin palvelijattaretkin kiireisesti palaamaan ompelustensa ääreen. "Kun kissa on poissa, hyppelevät hiiret pöydällä, se on yhtä vanha juttu kuin maailmakin."
"Ainoastaan sillä erotuksella, että ne nyt pysyvät lattialla", vastasi Didrik ja tahtoi tarttua Kirsti rouvan käteen viedäkseen sen huulilleen, mutta tämä vältti sen. "Herrani on kertonut minulle teistä", lisäsi sydämystynyt rouva, "ja hän on sanonut myös asianne."
"Ja myös ehdon!" puuttui Erik herra hätiköiden puheeseen. "Olen myös maininnut kirjeen pojaltani, Kustaa herralta."
"Pysykäämme ainoastaan pääasiassa, ja kun luulen teidän tahtovan pian saada vastauksen, niin saatte sen heti… Tunnetteko tätä herraa?" kysyi hän tyttäriltään viitaten vieraaseen.
Se nopea katse, jonka he loivat häneen, kohtasi rukoilevan hymyn kauniista ilmeikkäistä silmistä, ja punastuen vastasivat he kainosti: "Emme!"
"Maisteri Didrik Slagheck Tanskasta", jatkoi Kirsti rouva, joka hänkin oli nähnyt äänettömän katseleikin ja siitä yhä ärtynyt. "Sigbrit rouva, kuuluisan Dyvekan äiti, on lähettänyt, hänet kosimaan jotakin teistä!… Mitä sanotte sellaisesta, tyttäreni?"
Nyt punasi harmin puna heidän poskensa, ja he kääntyivät kaikki pois.
"Sallittakoon minun sanoa muutamia sanoja puolustuksekseni", virkkoi Didrik. "Sigbrit rouva tiesi, että sydämeni oli vallannut palava rakkaus yhteen teistä, suloiset neitsyet, en ole maininnut, että mennä kesänä näin tämän viehkeän neitsyen, ja siitä päivin ei hän ole poistunut ajatuksistani. Hyvä Sigbrit rouva sai minut uskomaan hänelle syyn suruuni ja sen jälkeen sanoi hän: 'Jalo rouva Kirsti Gyllenstjerna on ennakkoluulottomin rouva koko Ruotsissa, hän ei ole vihastuva teihin, vaikkapa hän ei suostuisikaan antamaan teille tyttärensä kättä.'"