Sentähden alkoi uudelleen kirjevaihto Pernilla rouvan kanssa; hänen oli taivutettava Sten herra suostumaan tehtyyn ehdotukseen; nyt ei enää luotettu niin varmasti häneen. Maisteri kirjoitti itse kaikki kirjeet puhtaaksi ja pani oman nimensä alle, niin ettei Erik herralla olisi mitään pelättävää, vaikka kirjeet keksittäisiinkin, mutta ainoastaan luotettavia palvelijoita valittiin niitä viemään, ja niin jatkuivat vilkkaasti neuvottelut Vesteråsin ja Ekholman välillä.
Kirsti rouvakin tyyntyi maisteriin nähden, vaikkei hän täysin luottanutkaan tytärtensä naiselliseen ylpeyteen; hänen epäluulojaan herätti se, että hän näki heidän urkkivan toisiaan, mutta se antoi toiselta puolen turvallisuuttakin, mustasukkaisuudella on terävät silmät, ja jos kaikki kolme unelmoivat samasta miehestä, ei vaara saattanut olla erittäin suuri. Sitä paitsi oli Kirsti rouvalla suunnitelmansa valmiina, ja hävyttömälle poikapuolelleen, joka oli kirjoittanut isälleen, että tämä suostuisi maisterin toivomuksiin, hänelle tahtoi Kirsti rouva näyttää, että hän päätti laskut ilman isäntää.
Kuten kipinästä voi syttyä tuhoava palo, niin voi eripuraisuuden siemen kantaa katkerat hedelmät. Nuoret neitsyet toivoivat kaikki kolme olevansa Didrik maisterin salaisen rakkauden esineenä ja kadehtivat salaa toisiaan. Yhdellekään heistä ei hän ollut sanonut: "Sinua minä rakastan!" mutta kuitenkin luulivat he kaikki kolme, että hänen valittunsa oli saanut tietoonsa kalliin salaisuuden, mutta ei sitä ilmaissut. Yölliset tervehdyslaulut valoivat öljyä tuleen, eikä tapahtunut harvoin, että sisarukset puhkesivat kiihkeihin soimauksiin toisiaan vastaan ja puhuivat vilpistä ja petoksesta. Ei kuulunut enää mitään iloista naurua rouvasväen tuvasta, mutta usein nähtiin kalpeita kasvoja ja itkettyneitä silmiä.
"En tiedä, mistä johtuu", sanoi Erik herra Kirsti rouvalle, "että tyttäremme ovat menettäneet hilpeän mielensä; he istuvat kenties liian paljon sisällä."
"On aika naittaa heidät."
"He ovat hyvin nuoria."
"Siitä ei haittaa."
"Onko joitakin kosijoita ilmoittautunut?"
"Erika annetaan Algot Sparrelle."
"Vai niin!"