"Kirjoitan heti, kiellän heitä satuttamasta kättänsä poikaani."
"Oletteko varma, että he noudattavat tahtoanne?"
"Ette tunne kullan voimaa!… Mutta kuinka voin saada tietoja pojastani?… Ilman en voi sietää elämää."
"Hän on luvannut kirjoittaa minulle."
"Lähetättekö silloin heti minulle hänen kirjeensä?"
"Sen lupaan!"
"Kiitos!"
Joulu oli pian käsissä, mutta turhat olivat kaikki kokeet saada isä Johannes jäämään Ekholmaan. "On majoja, joihin ei pilkahda ainoatakaan valonsädettä", sanoi hän. "Niihin tahdon mennä." Ja niin lähti isä Johannes uudestaan taipaleelle, jättäen kaipaavia ja siunaavia sydämiä jälkeensä.
Koskaan ei ollut niin lukuisia vieraita kutsuttu Ekholmaan kuin täksi jouluksi; kolme kosijaakin tulivat katsomaan valittujaan.
Kolme sisarusta olivat viime aikoina suuresti muuttuneet, he olivat käyneet oikuttomammiksi, nöyremmiksi, erittäinkin teki aivan hyvää sydämelle katsoa heidän suhdettaan toisiinsa.