Kosinnat esitettiin ensin Kirsti rouvalle ja hän suostui niihin heti, näytellen jokaisen tyttärensä myötäjäisiä.
Itse ilmoitti hän asiasta herralleen; tämän mielestä asialla ei ollut kiirettä ja sitä paitsi oli kysyttävä tytärten omaa mieltä. Kirsti rouva sanoi itse tahtovansa puhua siitä heille.
Eräänä päivänä joulun jälkeen oli Ekholmassa vietettävä suuria pitoja. Vieraita oli kutsuttu läheltä ja kaukaa paitsi kaikkia niitä, jotka jo olivat linnassa. Suurempaa, loistavampaa juhlaa ei ollut siellä vietetty koskaan Kirsti rouvan aikana.
Kun nuoret neitsyet menivät pukeutumaan, löysivät he yllätyksekseen kolme valkoista silkkipukua, yhden kullekin.
Palvelijattaret sanoivat heille, että kun he olivat puetut, oli heidän mentävä Kirsti rouvan luo, joka odotti heitä makuukamarissa.
Hän oli viime aikoina ollut heitä kohtaan paljon ystävällisempi kuin ennen, mutta luottamussuhdetta ei heidän välilleen ollut syntynyt koskaan.
Nyt valmistautuivat he melkein vavisten tottelemaan, ihmetellen, mitä oli tuleva.
"Minusta tuntuu", kuiskasi Margareta, "kuin olisimme teuraseläimiä, joita viedään uhrattaviksi."
Kirsti rouva oli pukeutunut mustaan samettipukuun, joka oli rikkaasti reunustettu kultapitseillä, ja tukassaan oli hänellä helmiä ja kultaa, sommitettuna melkein ruunun muotoon.
Hän oli upea nähdä eivätkä tyttäret voineet tukahduttaa ihailun huudahdusta.