Mutta heidät nähdessään täyttyivät hänen silmänsä kyynelistä ja hän syleili heitä yhtä toisensa jälkeen hänelle tavattomalla hellyydellä.
"Rakkaimpani", sanoi hän. "Minulla on tuskastuttava uutinen kerrottavana teille… Kauan on se ollut minulle tuttu, mutta en tahtonut päästää sitä teidän tietoonne ennenkuin minulla oli apukeino."
"Mikä se on, rakas äiti?"
"Tuo kurja Didrik Slagheck…"
"Onko hän tullut takaisin?"
"Pahempaa kuin se; hän on kertonut…"
"Meistä?"
"Että te olitte kaikki kolme rakastuneet häneen."
"Ah!" Ja häpeästä punastuen peittivät he päänsä toistensa syliin.
Tämä oli viime aikoina tullut heidän tavalliseksi pakopaikakseen.
"Teidän hyvä nimenne ja maineenne olisi ollut ainaiseksi mennyttä", sanoi hän, "jollen olisi keksinyt keinoa häväistyksen hälventämiseksi."