"Mikä se on?" valitti Erika.
"Avioliitto!"
"Minä en rakasta ketään!" huudahti Ingeborg.
"Ketä nuorta miestä ehdotatte, rakas äiti?" kysyi Margareta uteliaana.
Mutta Kirsti rouvan kasvot synkistyivät. "Tahdon pelastaa teidän menetetyn arvonne", sanoi hän. "Tahdotteko te mieluummin kantaa häpeän ja pilkan?"
"Ei! Ei koskaan!"
"Mieluummin menen naimisiin kenen kanssa tahansa."
"Minä myös. Minä myös!"
"Voitte olla varmat siitä, etten ole valinnut halpasyntyisiä miehiä tyttärilleni. Tule, Erika!" Hän otti pöydältä myrttiruunun ja pani sen polvistuvan tytön päähän. "Sinut olen luvannut jalolle ritarille, herra Algot Sparrelle. Et tule elämään kovin kaukana täältä ja voit väliin nähdä vanhaa isääsi."
"Minä tottelen!" sammalsi Erika ja suuteli äidin kättä, mutta kun hän nousi, oli hän kalpea kuin kuolema. Sulhanen ei häntä miellyttänyt.