"Nyt on sinun vuorosi, Ingeborg." Tämä polvistui äidin eteen, ja äiti pani seppeleen hänen päähänsä sanoen: "Sinut olen luvannut jalolle herra Knut Hermelinille."
Ingeborg nousi nopeasti. "Samantekevää!" jupisi hän.
"Kolmas teurasuhri!" ajatteli Margareta, kun hän meni ja polvistui äitinsä eteen.
Kun tämä pani seppeleen hänen päähänsä, havaittiin se niin suureksi, että pää mahtui lävitse. "Mitä sellainen merkitsee?" kysyi tyttö. "Se merkitsee, että samoin kuin sen teen sopivaksi sinulle", vastasi Kirsti rouva solmitessaan seppelettä liitteelle, "niin on sinunkin sovittauduttava niihin uusiin olosuhteihin, joihin joudut. Olen luvannut sinut valtaneuvos Mortensenille."
Margareta hypähti pystyyn, hänen silmänsä säkenöivät, mutta ne sattuivat sisariin ja melkein valitushuudoin lankesivat he toistensa syliin.
Kirsti rouva viivyttelihe muutamia minuutteja ennenkuin lisäsi:
"Tänään teidät kihlataan!"
"Olemme valmiit", sanoi Ingeborg kylmästi. "Kuulkaa minua loppuun!… Isänne haluaa, että häitä viivytetään, mutta minä tahdoin, että ne vietetään ennenkuin jätän teidät."
"Jätätte…?"
"Olen päättänyt katumuksentekijänä lähteä Roomaan… Siellä tahdon kiittää myös tyttärieni ihmeellisestä pelastuksesta."