"Niin, sillä sinä et tiedä kuinka monet haluavat onnen käydä kerallasi karkeloon."
"Ah…" Mutta nyt palasi puna nuolen nopeudella hänen poskilleen, ja salatakseen sitä painoi hän päänsä Kristinan syliin, pienokaisen viereen.
"Siellä on ensiksikin sisarenpoikani, nuori herra Kustaa Erikinpoika", jatkoi Kristina olematta näkevinään mitään. "Uljas ritari, eikö totta?"
"Kyllä!"
"Hän sanoo aina, ettei ole nähnyt koskaan kauniimpaa neitsyttä kuin nuoren Anna Bjelken."
"Minäkin pidän hyvin paljon Kustaa herrasta."
"Sitten on Maunu, Bron herra, ja Åke, Göksholman herra."
Nuori tyttö värisi.
"Molemmat rakastavat sinua, Annaseni."
"Onko se varmaa?"