Anna otti esille taidokkaan reikäompeluksen ja askarteli äänetönnä.
"Täällä on niin sievää kuin rouva Kristina Gyllenstjernan kotona", puuskahti Pernilla rouva, joka uteliaasta katseli ympärilleen.
"Oletteko ollut siellä?"
"En, mutta te?"
"Minä, joka olen niin halpa!"
"Mutta olettehan ollut Kööpenhaminassa?"
"Hyvin mahdollista!"
"Oletteko nähnyt kuningattaren?"
"Kummanko?"
Pernilla nauroi… Viinikö lienee vaikuttanut vai mahtoiko hän tosiaankin ymmärtää väärin tarkoituksen; hän kuiskasi äkkiä Annalle: "Dyvekan!"