Hänet otettiin vastaan kaikella kunnioituksella hänen ikäänsä kohtaan ja tuttavuus oli pian tehty.
Vanha herra menetteli hyvin varovaisesti, hän käytti isänmaanrakkautta kuten kuoripojat suitsutusta, sen oli huumattava mieli ja tehtävä ilma utuiseksi. Åke herra huomasi, että oli ukkosta ilmassa, mutta hän ei tiennyt, menisikö rajuilma ohitse vai oliko se puhkeava.
"Vaikeat ajat!" alotti Niilo herra.
"Kauppa Lyypekin kanssa käy vilkkaasti."
"Ei todista mitään, nuori ritari!"
"Muutamia hollantilaisiakin laivoja on täällä."
"He eivät tule enää tämän jälkeen!"
"Miksi eivät? Maksetaanhan heille hyvin."
"Tanskan kuningas ei tahdo!"
"He eivät tarvitse hänen lupaansa!"