"Me pidämme kokouksiamme täällä nykyään. Niitä muutellaan asianhaarojen mukaan."
"Sen voin ymmärtää."
"Voi kai luottaa teidän vaiteliaisuuteenne!"
"Jollei voisi, ei Niilo Boonpoika olisi tehnyt minulle sellaista tarjousta!"
"Hyvä, sangen hyvä!" toisti tämä nauraen. "Siis, nuori mies, olemme yhtä mieltä!"
"Toivon aina olevani sitä teidän kanssanne!"
"Yhä parempaa ja parempaa. Yhtykää minuun huomenna Suurtorilla, vähäistä ennen viittä iltapäivällä."
"Olen siellä jo neljän aikaan!"
He pudistivat toistensa kättä, ja Niilo Boonpoika riensi pois.
"Älähän nyhtäise, ennenkuin nykäisee!" jupisi Åke onkimiesten neuvon mukaan. "Ihmettelen, mimmoisten valkoisten lintujen mukaan hän aikoo minut viedä, mutta pidänpähän silmäni avoinna. Suloinen sisareni ei ole enää saava syytä sanoa, että kulen nukkuen läpi elämän!… Merkillistä on, että minä, joka en ole koskaan välittänyt elämän selkkauksista, kaipaan nyt ottamaan osaa niihin; tahdon olla mukana taisteluissa, ja jos niin vaaditaan, puukkosilla toisten kanssa. Onko rakkaudella voima viedä miestä sellaisiin? Kaunis Anna, onko sinutkin aiottu valkyriaksi?"