"Ei oteta, ennenkuin häntä enemmän tunnetaan!"
"Hylkäätte hänet siis?"
"Niin, niin!"
"Pyydän tehdä erään vastaväitteen", sanoi isä Laurentius pehmeällä äänellä. "Tietääkseni ei ole joukossamme ketään, joka ei olisi tunnettu tanskalaisystäväksi. Jos olisi joku, joka purjehtii väärällä lipulla, olisi se meille arvaamattomaksi hyödyksi, etupäässä niiden tietojen tähden, joita välittömästi voisimme saada."
"Totta, aivan totta!"
"Pirukaan ei liene teitä ovelampi", huusi Abraham herra nauraen. "Mutta ken mielii saada ritarin hankkimaan nuo tiedot, hänen täytyy itsensä olla ovela lurjus, ja teidän täytynee itse ottaa homma huostaanne, jos mieli toivoa menestystä."
Kunnianarvoisa isä ei näyttänyt olevan oikein tyytyväinen edellytyksiin, kun hän vastasi: "Jollette tahdo minua auttaa, herra Abraham Lejonhufvud, niin ottanee jalo herra Kaarle Alfinpoika suorittaakseen paholaisen tehtävän."
Tämä suostui heti, mielissään luottamuksesta, ja herra Niilo
Boonpoika otti tehdäkseen tuttavuutta herra Åke Juhananpojan kanssa.
Sen jälkeen erottiin, kun ensin oli seuraavan yön kokous määrätty alkavaksi kymmenen aikaan.
* * * * *