Me tiedämme, että Niilo Boonpoika ja Åke olivat määränneet kohtauksensa viidenlyömäksi; molemmat olivat saapuneet täsmälleen ja menivät Suurtorilta yhdessä Harmaaveljesluostariin, johon heidät heti päästettiin sisälle.

Niilo herra kertoi, että hän Tukholmassa käydessään melkein aina asui ystäviensä, harmaaveljien luona; samalla vei hän vieraansa ruokasaliin, jossa kaksi henkilöä oli jo ennaltaan.

"Kunnianarvoisa isä Laurentius, Vadstenan luostarin priori, ja jalo herra Kaarle Alfinpoika, jotka molemmat haluavat tehdä tuttavuutta kanssanne", sanoi Niilo Boonpoika vieden ritarin heidän luoksensa.

Kun tervehdykset oli vaihdettu, istuutuivat kaikki neljä penkille pöydän ääreen.

Pöydällä oli kaksi pulloa ja neljä pikaria. Niilo herra täytti pikarit ja toivotti vieraat tervetulleiksi.

Åkesta tuntui, ettei hän ollut koskaan maistanut niin tulista viiniä, ja hän päätti olla varuillaan.

Isä Laurentius kyseli hänen äitivainajastaan; sanoi tunteneensa hänet ja ylisti hänen hyveitään ja hurskasta mieltään. Sen jälkeen johti hän keskustelun muihin sukusuhteihin, kertoi, että Vadstenassa oli vielä munkki, joka oli ollut siellä siihen aikaan, kun Åke herran isoisää siellä hoidettiin.

Åke herra mainitsi, ettei hän ollut kuullut koskaan siitä puhuttavan.

"Ettekö tiedä sitäkään, että hän oli mielenvikainen?" kysyi munkki.

"Kyllä, mutta en ole kuullut hänen oleskelleen Vadstenassa siihen aikaan."