"Molemmat Alfinpojat!"
"Jumalan kiitos!… Molemmat ovat he liian mitättömiä voidakseen mitään!"
"Niin sanotaan palavasta lastustakin, ja kuitenkin voi se sytyttää suuren tulipalon."
Ritari oli kahden vaiheella. "Seuratkaa minua tulliin", sanoi hän. "Henkilö, joka siellä on vastassani, saa ratkaista, voinko kääntyä takaisin vai en."
Ratsumies suostui heti, hän veti hattunsa syvään yli silmien ja seurasi jalkaisin.
Matkalla kertoi hän lyhyesti ja täsmällisesti, että mellakan syynä oli levinnyt huhu, että kaikki suhteet hansakaupunkien kanssa oli rikottu etteikä enää useampia laivoja tulisi sieltä.
"Mutta ne laivankapteenit, jotka ovat täällä, voivat kai selittää moisen huhun perättömyyden?"
"Onnettomuus on, että nämä ovat joko itsekin johdetut harhaan tai osaksi ostetut."
Mies jutteli sellaisella reippaudella, että Åke ei malttanut olla sanomatta: "Minusta näytätte itse kykenevän siitä asiasta suoriutumaan."
"Minä olen ainoastaan palvelija", vastasi hän yksinkertaisesti.