"Mikä sinua vaivaa?"
Esbjörn oli lakaten syömästä kääntynyt tyttöön päin ja katseli häntä päästä jalkoihin. "Ei voi kieltää, että olet kaunis", sanoi hän melkein valittavalla äänellä.
Outi purskahti helskyvään nauruun. "Ikäänkuin se ei olisi hänelle mieliin!"
"Kuules, Outi, kuinka kauan olemme olleet tuttavat."
"Sitten viime syksyn, tietääkseni, kun tulimme laivalla Viipurista."
"Niin, se on totta."
"Muistan kyllä illan, kun sanoit minulle…"
"Sinähän ensin sanoit…"
"Samantekevää, kuka sanoi, kunhan tuli sanotuksi."
"Muistan, kuinka kävin hämilleni, kun kiedoit käsivartesi kaulaani ja suutelit minua."