"Saavat mennä kaikki samaan kauppaan!"
"Se on kunnon menettelyä. Mutta luota siihen, että minäkin pysyn sanassani."
"Pahoin kävisi sinulle, jos rikkoisit sen!"
"Hän lähtee ylihuomenna. Olen kapteenilta pyytänyt lomaa saadakseni siihen asti olla hänen kanssaan yksissä!"
"Niin, ennen en minäkään sinua tarvinne." Niin he erosivat.
Esbjörnin pää pyrki ensi tunteina painumaan riipuksiin, mutta hän ajatteli lesken ropoa, tuumien, ettei hyvän asian puolesta ollut mikään uhri liian raskas, ja niin nosti hän päänsä pystyyn, harkiten itsekseen, miten viisaimmasti menettelisi siinä tärkeässä asiassa, joka oli hänen huostassaan.
Maisteri Didrik Slagheck se oli laatinut rohkean alusten valtaussuunnitelman, ja veljesten Alfinpoikain oli pantava se toimeen. Nuorempi, Knut, oli hyvin perehtynyt olosuhteihin ja hän oli Tukholmassa ollut persoonallisessa yhteydessä kaltaistensa tyhjäntoimittajaan ja muun vähemmän hyvämaineisen väen kanssa. Heidän avullaan ja liian suuren varmuuden johdosta, missä viranomaiset tätä haavaa olivat, näytti yritys hyvin voivan onnistua. Kokouksissa oli tosin tehty vaikenemislupaukset, mutta monet puolinaiset viittaukset olivat saaneet liikkeelle huhuja, joihin kukaan ei, niiden mielettömyyden tähden, kääntänyt mitään huomiota.
Esbjörn sai tiedon Turolta; ja hänen rajaton uskollisuutensa herraansa kohtaan vei hänen toimiin, jotka jo tiedämme. Turosta tuli sen jälkeen hänen vakoilijansa ja apulaisensa; hän olisi antanut Esbjörnin puolesta henkensäkin, jos olisi tarvittu. Luontevan notkealla esiintymisellään oli hän tehnyt itsensä tunnetuksi kaikilla laivoilla ja oli kussakin hankkinut vähintään yhden kannattajan sille vastakapinalle, jota suunniteltiin.
Mutta Didrik Slagheck ja Abraham Lejonhufvud, jotka tiesivät, että mitä kymmenen tietää, sen tietää koko maailmakin, käsittivät sangen hyvin, mihin vaaraan he joutuisivat, jos suunnitelma tulisi ilmi. He lähtivät sentähden edeltäpäin Tukholmasta, sanoen tahtovansa valmistautua ottamaan pientä laivastoa vastaan Kööpenhaminassa. Veljekset Alfinpojat luvattiin ottaa loistavasti vastaan, kun he vallattujen alusten päällikköinä purjehtisivat tanskalaiseen satamaan.
Nämä molemmat kiirehtivät kärsimättömästi lähtöä, ja osanottajat varustautuivat siihen kuten harvinaiseen huvitukseen. Vihdoin määrättiin päivä.