"Sitä en uskaltanut tehdä pelkkien epäluulojen nojalla."
"Et siis tiedä mitään varmaa?"
"Kun tulin tänne Tukholmaan, tapasin erään vanhan maanmiehen; olimme ennen maailmassa olleet paljon yksissä, ja kun hän kertoi olevansa herra Niilo Boonpojan palveluksessa, mutta halusi toista herraa, huomasin hänellä olevan mielessään jotakin, mitä ei tohtinut tuoda ilmoille… Menimme yhdessä erääseen oluttupaan, ja nyt kirposi hänen kielensä… Sain tietää, että Rytingin talossa pidettiin salaisia kokouksia ja kuultuani osanottajani nimet ymmärsin heti mistä oli kysymys. Yksi kokous oli jo pidetty, toinen oli pidettävä seuraavana päivänä; pyysin häneltä päästä mukaan, mutta puhuin kuuroille korville… Mietiskelin jo, kuinka voisin pujahtaa taloon, kun hän, luullakseni oluen vaikutuksesta, uskoi minulle salaisuutensa, että oli löytänyt aarteen vanhasta talosta, mutta ei tiennyt kuinka saisi aikaa korjatakseen sen, sillä hänen herransa otti avaimen niin pian kuin hän tuli sieltä. 'Säikäytä silloin pois hänet ja toiset', sanoin minä ja lupasin häntä auttaa. Seuraavana päivänä huomasin hänen olevan ikäänkuin katumapäällä, humala oli selvinnyt; mutta minä en hellittänyt, minun täytyi päästä taloon… Muuan vanha kuva, joka riippui seinällä, osoitti minulle, miltä tohtori näytti, ja niin tuli minusta kummitus…"
"Tosiaankin!" sanoi Jöns Jönsinpoika nauraen. "Sitä en odottanut.
Kuulitko heidän keskusteluaan?"
"En mitään yhtenäistä, mutta pois olen heidät ajanut, ja toveristani tuli aarteenkaivaja."
"Ja nyt tahdot ostaa talon?"
"Luulen, että se on hyvä olla olemassa…"
"Tahdon tehdä minkä voin. Jäätkö nyt Tukholmaan?"
"En, lähden täältä huomenna."
"Ekaan?"