Outi näytti hieman hämmästyneeltä, mutta meni heti.
"Jos voin jotakin tehdä hyväksenne, jalo neitsyt, olen valmis", sanoi
Esbjörn.
"Muuan Sten herran ja Kristina rouvan ystävistä on kadonnut jäljettömiin."
"Kuka niin?"
"Valtaneuvos Åke Juhananpoika."
"Kalmarin päällikön poika?"
"Juuri hän; on tehty monia tiedusteluja, mutta kaikki turhaan… Hän on jättänyt jälkeensä kirjeen, jossa sanoo viipyvänsä poissa kuusi kuukautta, mutta on kulunut yhdeksän hänestä kuulumatta mitään… Hänen isänsä hätä ja pelko on suuri ja…"
"Onko mitään epäluuloja?"
"Enpä luule…"
"Tiedättekö ajan, jolloin hän katosi?"