"Rouva Pernilla Klauntytär!"
"Olette siis jälleen kotona?"
"Kuten näette!"
"Olisinpa sen tiennyt!"
"Mitä silloin?"
"Silloin olisin heti kääntynyt teidän puoleenne."
"Voinko siis tehdä jotakin?"
Viekkaus ei ollut auttanut mitään. Pernilla jätti nyt kaiken teeskentelyn ja sanoi kursailematta:
"Eikö Vadstenan luostarin täydy hänen pyhyytensä paavin ja Ruotsin kirkon etujen tähden kaikin voimin edistää unionia Tanskan kanssa?"
"Tai rauhanystäviä."