"Jumalan rauhaa, mestari Elias!"
"Kaikki pyhimykset! Isä Laurentius!" Ja seppä heitti vasaran syrjään, temmaten lakin päästään.
"Äsken kotiutunut! Sentähden minua miellyttää hieman katsella ympärilleni täällä rakkaassa Vadstenassa."
"Täällä on kai hyvin vähäpätöistä verraten siihen ihanuuteen, mitä kunnianarvoisa isä on nähnyt?"
"Tosin kyllä; mutta kellekäpä ei kotikuusi suloisimmin humisisi, vai kuinka, mestari?"
"Tietysti!" vastasi tämä raapien korvallistaan. "Vaikka voihan silläkin olla puolensa jos toisensakin."
"Luulin, että teillä on onnellinen koti?"
"Ei mitään syytä valittamiseen! Eukko on hyvä ja tyttö samaten!… Kenties liiankin hyvä muutamain mielestä", lisäsi hän ja pyyhki nokisella työmekkonsa hihalla hikistä otsaansa, jolle siten tuli yhä enemmän taikamaisia salamerkkejä.
"Kuinka vanha tyttärenne on?"
"Äsken täyttänyt viisitoista."