"Täytyy kulua vuosia ennenkuin siitä voi olla kysymystä", sanoi
Laurentius; "nyt on hänet ensin pelastettava uhkaavasta vaarasta."
"Messun jälkeen vien hänet kirkosta mukanani ylös luostariin", sanoi
Elsa.
Perheen siunausten saattamana palasi Laurentius luostariin. Elsa muoria kiellettiin ilmoittamasta ritarille hänen käynnistään.
Luostariin palattuaan kutsutti munkki heti Pentin luokseen, tämä oli menetellyt suorastaan vastoin hänen tahtoaan ja käskyään ja häntä oli sentähden rangaistava.
Suuri oli hänen hämmästyksensä nuorukaista nähdessään. Tavallisesti niin raukeat silmät säteilivät ilosta, poskilla oli raikas puna, hän kantoi päänsä pystyssä; koko mies oli saanut voimaa ja jäntevyyttä… Mitä maksoi puhua hänelle rangaistuksesta, se ei häntä lainkaan liikuttaisi.
Laurentius kysyi sen sijaan: "Mitä on tapahtunut?"
Silloin vaipuivat silmät maahan ja pää painui.
"Pentti!"
"Isä!"
"Sinä et vastaa."