"Mitä tämä merkitsee!" huudahti hän. "Enkö minä kertonut siskolle nimismiehestä ja Pietari Räätälin leskestä, samoin riidasta konfessorin ja abbedissan kesken? Mutta maailmassa ei ole mitään kiitollisuutta!" Ja raatimiehen emäntä otti käsiliinansa taskustaan, levitti sen ja kuivaili silmiään, jonka jälkeen hän sen laittoi laskoksilleen ja pisti takaisin taskuun. "Jollei sisko tahdo sanoa mitään, niin vaikene kernaasti minusta nähden!" lisäsi hän jättämättä siltä toisen käsivartta.
"Lupaako sisko olla vaiti?"
"Niinkuin muuri."
"Veli Mathias…"
"Lasimestari?"
"Niin!"
"Hän on laittanut ruudut meillekin."
"Jollei häntä olisi ollut, emme kai olisi koskaan saaneet mitään lasi-ikkunoita. Minun mieheni mielestä oli synti laittaa niin kovin valoisaa, ja kun isillämmekin on ollut ainoastaan lyijyruutuja, niin voimmehan mekin niihin tyytyä."
"Ihan kuten meilläkin!"
"Mutta veli Mathias sanoi…"