"Onko hän yksin maailmassa?"
"Hänellä on vanhemmat, mutta he eivät voi mitään." Sitten kertoi hän Kaarinan tavattomasta kauneudesta, kuinka muuan vieras ritari oli ihastunut häneen eikä suinkaan haikailisi viedessään hänet väkivallalla mukanaan.
"Se ei koituisi hänelle hyväksi", huudahti Märeta vihastuneena. "Välttääkseen kaikkia riitoja saa tyttö tulla tänne; kun ritari on matkustanut pois, saa hän palata vanhempainsa luo."
"Ei, jalo rouva, sitä ei hän saa."
"Miksei?"
"Siksi, että muuan nuori, vielä vihkimätön luostariveli on mielettömästi rakastunut häneen."
"Vielä vihkimätön, sanotte — mikä estää sitten häntä lähtemästä luostarista?"
"Hänestä lupaa tulla veljeskuntamme kaunistus."
"Se tulee hänestä ainoastaan silloin, jos hän vapaasta tahdostaan ja koko sielustaan antautuu siihen."
"On vielä toinenkin syy."