"Toivon, ettei hän vain tämän jälkeen kunnioita minua käynnillään", sanoi hän melkein katuen.
"Sitä en luule hänen tekevän."
Palvelijan lähdettyä näytti siltä, kuin isä Johannes olisi tullut tyynemmäksi; hän ei antanut enää mitään teräviä vastauksia, ja suurin sopusointu näytti palaavan.
"Onko sinulla tuttavia Saksassa?" kysyi vanhus Johannekselta.
"Ei tietääkseni."
"Täällä on kotvan aikaa odottanut sinua muuan kirje."
"Kirje minulle, mistä sitten?"
"Luullakseni Baselista."
"Siellä ei minua tuntene kukaan."
Piispa otti esille suuren kirjeen, jonka jätti Johannekselle.