"Miksette jatka…?"
"Hm, hän vastasi niin kummallisesti."
"Kerro se?"
"Se kurja nainen ei ole koskaan ollut Vårfrubergan abbedissana."
"Oliko siinä kaikki?"
"Minä väitin, että hänet oli ainakin aiottu siksi ja että toin luostarille kalliita lahjoja hänen armoltaan, herra Jaakko Ulfinpojalta."
"Sitä ei sinun pitänyt sanoa!" puuttui tämä puheeseen.
"Tahdoin häntä pehmittää, ja se tepsikin. Katseltuaan kyllikseen kallisarvoisia lahjoja sanoi hän: 'Vie hänen armolleen luostarin nöyrät kiitokset ja sano hänelle, että siunattu äitimme katosi täältä jo kolme kuukautta sitten. En tiedä otettiinko hänet elävänä ylös taivaaseen, sillä kukaan ei ole nähnyt sitä, mutta luultavaa se on'."
"Oliko siinä kaikki?"
"Sellaista lirumlarua hän vain lasketteli. Mutta minä kyselin luostarin ulkopuolella."