"Tiesikö kukaan mitään?"
"Kolmet, neljät silmät olivat nähneet hengellisen äidin lähtevän useain palvelijain kera luostarista. Palvelijat olivat palanneet, mutta hän ei kuunaan."
"Eivätkö palvelijat kertoneet mitään?"
"He olivat ensi päivänä saavuttuaan kertoneet, että he tulivat Stäketistä, että rouva Bonti oli puhjennut karkeisiin solvauksiin arkkipiispaa kohtaan ja että hänet sen jälkeen oli pistetty vankeuteen. Asemiehet olivat arvelleet, ettei hän sieltä pääsisi hengissä. Muutamia päiviä myöhemmin olivat he peruuttaneet kaiken ja sanoneet, etteivät tienneet eivätkä olleet kuulleet kerrassaan mitään."
Huoneessa oli haudanhiljaisuus. Jaakko herra istui suorana kalpein poskin, mutta koko hänen olemuksessaan huomasi hiljaisen väristyksen.
Johannes katseli häntä tarkkaavaisesti. "Jätä meidät Anselmo!"
Palvelija meni.
Tuli jälleen muutamien minuuttien hiljaisuus.
"Tahdotteko, herra, että rukoilemme hänen sielunsa puolesta?"
"Luulet siis, että hän on kuollut?"