"Onko nyt vaara ovella?" kysyi reipas tyttö mennen häntä vastaan.
"Luulen niin!"
"Tiedättekö mitä, minua haluttaisi astua julkean lähettilään silmien eteen ja sanoa hänelle ajatukseni suoraan."
"Se auttanee vähän, hän miettii jotakin rohkeaa kepposta saadakseen teidät valtaansa."
"En lähetä Kaarinaa täältä pois", virkkoi Kristina pontevasti, "sillä en tiedä mikä häntä kohtaisi taipaleella. Jos rakas sisareni Cecilia olisi kaupungissa, veisin itse hänet sinne, koska hän siellä kenties olisi paremmassa turvassa. Nyt täytyy hänen pysyä täällä, ja kehnosti olisi, jollen itse voisi häntä suojella."
"Jos tahdotte, jalo rouva, voin pysyttäytyä piilossa pukuhuoneessa", tuumi Kaarina.
"Tee se, kukaan ei saa tietää siitä mitään, tahdon itse kantaa sinne sinulle ruuankin!"
"Ette tunne noita paholaisen lähettejä!" huudahti Esbjörn. "Jos heillä on jokin syy luulla, että hän on sittenkin täällä, eivät he hellitä ennenkuin ovat saaneet hänet käsiinsä. Hänet viedään heti maasta pois, ja kuka uskaltaa syyttää niin vaikutusvaltaista miestä."
"Olisipa Sten herra kaupungissa!"
"Juuri siksi, että hän on poissa, pitää lähettiläs varansa. Hän aikoo olla tiposen tiessään, ennenkuin valtionhoitaja palaa."