Sen jälkeen tarttui hän Sten herran käteen ja tahtoi viedä sen huulilleen.
Sten suuteli hänen kättänsä virkkaen osanottavasti: "Mitä haluatte minulta, jalo rouva?"
"Olen tehnyt pahaa teillekin!"
"Sen annan sydämestäni anteeksi."
"Mutta herrani ja isäntäni?"
"Tahdotteko, että noudan hänet heti?"
"Tunnin kuluttua; minun täytyy hieman tointua."
Sten herra riensi torniin, jossa Erik herralla oli asuntonsa.
Hän oli sinne hankkinut joukon oppineita teoksia, ja se tyyneys, missä hän eli, antoi hänelle tilaisuuden tutkia niitä sydämensä halusta.
Sten herran nähdessään tuli hän hieman ymmälle. "Ettehän vain tulle ottamaan minulta näitä rakkaita ystäviäni?" kysyi hän viitaten kirjoihinsa.