"Tahdon heti viedä teidät hänen luoksensa."
"Todellakin! Minä pukeudun heti ja siistiydyn."
"Sitä teidän ei tarvitse, Erik herra; Kirsti rouva on sairas!"
"Hänellä on tapana usein voida pahoin", vastasi Erik herra ja nyökäytti hymyillen päätänsä. "Tiedättekös, minua melkein huvittaa, että hän on säilyttänyt vanhat tapansa."
Ja puhellessaan suori hän tukkaansa ja laittoi kaulaliinaansa, unhottaen että valtionhoitaja oli saapuvilla.
"Pelkään, että sairaus on vakavaa laatua", lisäsi Sten herra, joka katsoi täytyvän valmistaa häntä.
"Ah, sitä minä en usko! Vieraasta voi vain näyttää siltä. Kaikessa tapauksessa otan mukaani erään lääkesekoituksen, jonka olen itse valmistanut ja josta hän pitää paljon." Hän etsi käsiin pikku pullosen, jonka kätki takkinsa alle. "Nyt olen valmis! Jumala auttakoon minua, tämä oli odottamaton ilo."
Sten herra vei hänet naisparvelle.
Kristina rouva tuli heitä vastaan.
"Teitä odottaa suuri suru, herra ritari", sanoi hän ojentaen osanottavasti kätensä.