Silloin astui nuori asemies Kustaa Erikinpoika (Vaasa) esiin ja notkisti polvensa valtionhoitajan edessä.
"Tiedän tosin, että tässä on vähäinen vaara ja vähäinen kunnia voitettavana, mutta kuitenkin olisi minusta suuri onni, jos minut katsottaisiin kelpoiseksi teidän panttivangiksenne, jalo sukulainen."
"Niin kallisarvoista panttivankia en olisi tahtonut lähettää, mutta tapahtukoon tahtosi, nuori sukulainen."
Nyt astui esiin Lauri Siggenpoika.
"Hyväksyttekö minut?" sanoi hän.
"Sen teen täydellisesti!"
"Ja minut?" lisäsi Yrjänä Siggenpoika.
"Urhea herra ja jalo ritari!"
"Silloin saan kai minäkin mennä mukaan!" virkahti terhakka Olavi
Ryning hymyillen.
"Pitämään nuorisoa kurissa! Menkää sitten!"