"Silloin täytyy hänellä olla komentosana mukanaan, ja sellaisena minut tunnetaan", tokaisi Pentti Niilonpoika (Färla). "Tiedättehän, Sten herra, että me kuulumme yhteen kuin pata ja kapusta."
Kaikuva nauru palkitsi sutkauksen.
"Kunhan vain ei kauha ammenna liian kuumia suullisia padasta", vastasi valtionhoitaja. "Tanskalaiset panisivat pahakseen, jos polttaisivat kielensä."
"Seis!" huusi Hemming, kun näki useiden lähestyvän. "Nyt on minun vuoroni!"
"Teidän, tohtori?"
"Niin, minä tahdon myös mukaan!"
"Tanskan laivastoon?"
"Minulla on kaksi syytä; ensiksi huvittaa minua muutamia tunteja saada esimakua helvetistä, sitten olen saanut kirjeen eräältä jalosukuiselta rouvalta Kööpenhaminasta; hän tahtoo minua luokseen vierailemaan, mutta kun minulla ei ole siihen halua, luovutan oikeuteni pahimmalle sipuliasyövälle tanskalaiselle, jonka onnistun nuuskimaan tanskalaiselta laivalta."
Salissa kaikui äänekäs nauru.
"Neuvon vain teitä pitämään suunne supussa, tohtori."