"Kunnes olen ehtinyt puhdistaa rikkaruohojen paljouden, joka nyt on noussut ilmoille."
"Kyllä odotan!"
Tohtori uudisti vielä kerran lupauksensa etsiä pakolaisen käsiinsä, sanoi sen jälkeen jäähyväiset ja palasi takaisin kaupunkiin.
Kustaa Trolle oli jälleen yksin… Vastoin hänen tahtoaankin palasivat ajatukset takaisin niihin uhkaaviin liikkeihin, joita havaittiin kaikkialla. Tosin oli Pietarin kallio luja, mutta voisiko se kestää kaikki rajut hyökkäykset, joita tehtiin sitä vastaan? Monet Saksan ruhtinaista tulisivat asettumaan uusien reformaattorien puolelle, kansa asettuisi heidän taakseen.
Yhä syvempiin ryppyihin vetääntyivät synkät kulmat, mutta niiden alla välähtelivät salamat, ja muutamia minuutteja syvästi mietittyään hän huudahti:
"Mitä liikuttaa minua muu maailma; Ruotsiin ne eivät tule, nämä uudistusten havittelijat… Siitä minä pidän huolen, ja voi sitä, joka koettaa panna minun valtani kysymykseen, hän saa katkerasti katua."
Kun tiikerikissa synnyttää poikasia, perivät nämä äitinsä ominaisuudet; samoin on ihmisenkin laita, äidin taipumukset periytyvät lapsiin, ja Kustaa Trollella oli samat viettymykset kuin äidillään. Kasvatuksen ja omien ponnistusten avulla olisi niitä voinut vastustaa, johtaa uusiin uomiin, mutta olosuhteet eivät olleet suotuisat, ja se hirmuvalta, jolla Ingeborg rouva hallitsi miestään ja taloaan, kehitti hänen pojassaan verisen vihan kaikkia niitä kohtaan, jotka tavalla tai toisella olivat asettuneet hänen tielleen, ja tätä vihaa ei voinut sammuttaa muuten kuin poltolla, murhalla ja hävityksellä.
Hän vihasi verisesti Sture-sukua; hänen isänsä kärsimä häväistys oli tuhatta syvemmin haavoittanut häntä ja huusi alituiseen kostoa hänen korviinsa. Mutta hän vihasi tätä sukua senkin tähden, että hänen äitipuolensa kuului syntyperältään Gyllenstjernoihin ja oli siis Sturein sukulainen. Jo lapsena kantoi hän kaunaa Kirsti Gyllenstjernaa vastaan; he olivat molemmat olleet alusta alkaen vihamieliset toisiaan kohtaan, ja sisarpuoltensa kanssa eli Kustaa alituisessa sodassa. Ei voinut tulla pahempaa kuin jo oli hänen saatuaan tietoonsa Kirsti rouvan aviolliset suhteet. Hän teki kaiken minkä voi taivuttaakseen isänsä eroon, mutta tämä oli taipumaton. Hän väitti, että huhu petti, ja selitti lopulta hänelle tavattomalla jyrkkyydellä, ettei hän voinut elää ilman vaimoaan ja tyttäriään.
Kustaa herran täytyi antaa myöten, mutta hän päätti kostaa. Sentähden ei hänelle ollut ollenkaan mieliin, kun kuuli kolmen sisaruksen avioliitosta. He olivat välttäneet hänen kostonsa.
Hänen isänsä kirjoitti ja kertoi Kirsti rouvan aiotusta toivioretkestä. Eräs luuntaittuma oli viivyttänyt matkaa useita kuukausia, mutta voimiinsa palattuaan oli hän, herransa rukouksista huolimatta, lähtenyt matkalle. Erik herra ilmaisi niin kovaa ikävää ja niin suurta ihailua moisen sankariteon johdosta, että pojan epäilykset tai vastustus olisi rikkonut heidän välinsä.