Ei tiedetä varmaan, oliko kuningas määrännyt, mitä lupauksia he saivat antaa, mutta varmaa on, että paljon luvattiin. Kristian kuninkaan oli hallittava valtakuntaa Ruotsin lain ja vanhan ja hyvän tavan mukaan neuvoston avulla, pidettävä voimassa kaikkien hengellisten ja maallisten herrojen erioikeudet ja vapaudet, samoin pidettävä voimassa ja noudatettava kaikkia sopimuksia, jotka oli tehty kolmen valtion kesken. Kaikki linnat ja läänit oli jätettävä neuvoston huostaan, nekin, jotka kuninkaalla jo olivat hallussaan, mitään raskaampaa veroa ei säädettäisi neuvoston ja aateliston suostumuksetta, vieläpä hänen armonsa laupiaasti antaisi jokaiselle takaisin ne tilukset, mitkä tässä taistelussa oli menetetty. Luja ja ikuinen rauha oli vallitseva kolmen valtakunnan kesken, ja kaikki vangit oli molemmin puolin päästettävä vapaiksi.
Tanskalaiset herrat allekirjoittivat kirjeensä Upsalassa maaliskuun 6 päivänä 1520.
Ovelasti oli kirje laadittu pyydystämään etujaan etsiviä herroja. Aatelisto saattoi sillä vallalla, joka täten annettiin sen käsiin, saada takaisin muinaisen merkityksensä, kun Albrekt kuningas jätti linnat ja hallitusvallan neuvosherrojen käsiin.
On sangen merkillistä, ettei kukaan näistä herroista ajatellut, kuinka turhia kaikki sopimukset tässä suhteessa olivat olleet ja kuinka monet kerrat moiset laskut olivat rauenneet tyhjiin. Mutta menneet ajat eivät olleet näille herroille mitään opettaneet.
Kun Kristian kuningas sai tiedon Upsalassa tehdystä sopimuksesta, hyväksyi hän sen sellaisenaan. Ennen kuukauden loppua tulvehti valtakunta täytenään kuninkaan armollisia ja suosiollisia kirjeitä. Niitä saivat yksityiset miehetkin, eivät ainoastaan aateliset, vaan talonpojatkin. Kukaan muu kuningas ei ole lähettänyt niin paljon kirjeitä yhdellä kertaa, ja kirjeet pystyivät paremmin kuin miekka. Suurin osa rahvaasta alistui, sillä eiväthän he tienneet mitään keinoa.
Mutta vuoristossa, Taalainmaassa ja Vermlannissa, ei siihen oltu halukkaita. Arkkipiispan lähettiläät eivät sieltä paljoakaan hyötyneet "kuninkaankirjeineen"; töintuskin saatiin rahvas antamaan ensin sellainen selitys, että tahdottiin muutamia kuukausia ajatusaikaa, sitten vastaus, että jos koko Ruotsi alistui ennen ensi heinäkuun 29 päivää, niin hekin kenties seurasivat esimerkkiä.
Mutta taalalaiset tahtoivat mieluummin jatkaa sotaa, ja värendiläiset eivät voineet tehdä päätöstään. Mutta sillävälin tekivät virdalaiset erikoisrauhan blekingiläisten kanssa ja päättivät puolustaa maataan väkivaltaa vastaan.
Kuitenkin oli tärkeintä kaikista voittaa Kristina rouva ja hänen kanssaan Tukholma.
Mieluimmin tahdottiin tehdä se ilman miekan iskua.
Niin tanskalaiset kuin ruotsalaisetkin herrat päättivät lähteä pääkaupunkia kohden päästäkseen puheisiin hänen ja häntä kannattavain miesten kanssa.