Spångaan saavuttuaan jättivät he sotajoukon siihen, ja arkkipiispa lähetti erään Upsalan professorin, mestari Henrik Sledormin, ja kanslerinsa, Mathias piispan Tukholmaan viemään kirjeitä Kristina rouvalle ja kaikille korkeille herroille.
Molemmat miehet lähtivät taipaleelle, kenties eivät niinkään pelkäämättä, mitä tulisivat kohtaamaan.
Kun he saapuivat Norrmalmiin, oli ulompi silta vedetty ylös, niin etteivät he voineet päästä kaupunkiin. Kahdenvaiheilla katselivat he toisiaan, tietämättä mihin ryhtyisivät.
Silloin kajahti "seis"-huuto heitä vastaan.
He huiskuttivat valkoliinaa merkiksi, että tulivat rauhallisilla asioilla.
Raatimies, joka piti vahtia, meni lähemmäksi ja kysyi:
"Mitä tahdotte täältä?"
"Tuomme kirjeitä!" sanoivat he.
"Kenelle?"
"Jalolle Kristina rouvalle", vastasi kansleri.