Ei auttanut muu kuin lähteminen. Hänen armonsa tahtoi käyttää vaunujaan ja siihen suostuttiin. Hänelle osoitettiin kaikkea kohteliaisuutta, ja suuren talonpoikaissaattueen keskellä vietiin hänet Tukholmaan.
Kaupunginportilla jätettiin hänet vartiota johtavalle raatimiehelle vietäväksi linnaan, ja talonpojat palasivat takaisin ryhtyäkseen uuteen partioretkeen.
Tukholmassa päätettiin lähettää joukko miehiä Mathias piispaa ja hänen seuruettaan vastaan. Neuvoteltiin, kuka oli tuleva pienen joukon johtajaksi.
"Jollen minä olisi niin halpa-arvoinen!" sanoi Esbjörn.
"Minä teen sinut asemiehekseni!" vastasi Kristina rouva.
"Silloin muutan nimenikin", sanoi Esbjörn. "Otan nimekseni Juhana
Terve, ja luulenpa, että se parantaa kaikki mielentuskatkin."
Kaksi muuta asemiestä, Gunnar Galle ja Lassi Göthe, oli tuleva mukaan, ja Esbjörn valitsi omin päin muutaman palvelijan nimeltään Pietari Perjantai. Tämä oli vähää ennen ollut hänen mukanaan, kun hän vartioston kera saattoi Jaakko Ulfinpoikaa Gripsholmaan, missä vanhus halusi viettää loput päivänsä.
Ja niin lähti hän matkalle pienen parvensa keralla. Saatujen tietojen mukaan piti piispan ja hänen väkensä olla Teljen läheisyydessä, ja sen retkeilijät pian havaitsivatkin todeksi. Sillä ojanreunoilla istui äitejä imulapset sylissään, kuolleita ja haavoitettuja makasi vierekkäin ja elävät pilkistelivät metsien reunoista ja katosivat nopeasti peläten vihollisen heidät keksivän.
Pieni kylä oli tavattoman tiheästi rakennettu ja asuttu, mutta joka tuvan ulkopuolella oli kasoittain särettyjä talouskaluja ja sisältä kuului huutoja ja melua. Aavistettiin niin vähän mitään äkkiylläkköä, ettei vihollisen väestä huomannut kukaan lähestyvää parvea.
Esbjörn komensi heti pysähtymään ja laskeutumaan ratsailta, väki sai vetäytyä läheisen kirkon taa ja olla näyttäytymättä ennenkuin annettiin merkki hyökkäykseen.