Silloin lähestyi piispa, hän oli mielestään hoitanut asiansa hyvin; hän kosketti jalallaan kaatunutta ja kysyi:
"Mikä mies on nimeltään, olen nähnyt hänet ennenkin?"
Esbjörn avasi silmänsä. "Juhana Terve", vastasi hän huoaten syvään.
Ja hänen päivänsä olivat päättyneet.
10.
ANNA BJELKE.
Suuria tapauksia on tapahtunut Kalmarin linnassa viimeksi siellä oltuamme.
Rehellinen Juhana Maununpoika oli vaipunut kuolemaan.
Puolison ja tyttären hellyydellä oli Anna häntä vaalinut; kumpikaan pojista ei ollut saapuvilla; Juhana herra sanoi, että heidän näyttäytymisensä häiritsisi vain sitä sopusointuista rauhaa, mitä hän tunsi ollessaan yksin Annan kanssa. Oliko se mustasukkaisuuden tunnetta, pelkäsikö hän, että joku kääntäisi Annan ajatukset pois hänestä? Anna oli käynyt hänelle rakkaammaksi päivä päivältä, ja jos hän nyt rakasti elämää, teki hän niin Annan tähden.
"Kuka on sinua suojeleva, kun minä olen mennyt?"