Hänen omasta väestään oli ainoastaan Pietari Perjantai paikalla.
"Sotamiehet?" kysäisi Esbjörn.
"He tappelevat ulkona!"
"Tulkaa", sanoi hän molemmille lapsille. "Vien teidät äitinne luo!"
Hän kietaisi käsivartensa heidän molempain ympärille ja kantoi heidät ulos tuvasta. Perjantai raivasi tietä.
Ulkona taisteltiin hirmuisesti, mutta Perjantai kulki yhä edellä ja
Esbjörn seurasi jälestä kantamuksineen.
Silloin huomasi hän edessään piispa Mathiaan; tämä piti pyssyä kädessään, ja kun Esbjörnin molemmat kädet olivat puolitajuttomain lasten ympärillä, oli hänet helppo kaataa.
Laukaus pamahti ja sankari kaatui!
Mutta samassa syöksyi nainen esiin, tempasi molemmat lapset ja riensi pois niiden keralla.
Perjantai polvistui kuoliaaksi ammutun viereen ja koetti tyrehyttää verenvuotoa.