Turo selitti heti olevansa halukas; hänelle näytti olevan mieliin saamansa luottamus, ja hän pyysi, ettei Anna mitenkään osoittaisi häntä tuntevansa nähdessään hänet miehistön kesken. "Täytyy varoa herättämästä heidän epäluulojaan", sanoi hän.
Kun Outi kuuli emännältään tehdystä sopimuksesta, ei se juuri näyttänyt häntä ilahuttavan. "Nyt varmaankin hän rupeaa urkkimaan minua", sanoi hän. "Mutta se on turhaa vaivaa, minä olen yhtä viisas kuin hänkin!"
Toukokuu oli alullaan. Lumet ja jäät olivat lähteneet, meriliike oli vapaa. Tornista tähysteltiin, eikö laivastoa näkyisi etelästä päin.
Eräänä aamuna ilmoitettiin, että se yöllä oli tullut Kalmarinlahteen.
Mutta se oli laskenut ankkurinsa eikä tiedetty mistä syystä.
Eräänä päivänä antoi Turo Anna rouvalle merkin, että hänellä oli jotakin tärkeää sanottavaa. Anna oli itse ollut päällystön kanssa linnanportilla katsomassa, että kaikki oli hyvin sulettuna; sieltä palattuaan viittasi hän Turon seuraamaan.
Huoneeseen tultuaan sanoi Turo hänelle: "Olette oikeassa, täällä on kapina tekeillä!"
"Keiden kesken?"
"Saksalaisten!"
"Mitä he valittavat?"
"Sitä, että heillä on nainen päällikkönä."