"Sitä odotinkin!"
"Sentähden kansa häntä rakastaa, ja äitini, joka talvikorvalla oli Turun puolella, kertoi, kuinka piispa on kehottanut, että jokaisen on pysyttävä uskollisena esivallalle, joka jo niin kauan on maata parhaimmiten hoivannut."
"Et usko, Turo, kuinka sanasi lohduttavat ja ilahuttavat minua; mielelläni olisin nähnyt, että olisit tahtonut jäädä tämän rauhattomuuden ajaksi linnoitukseen; luotettava palvelija on suuri aarre, eikä minulla ole sellaista ainoatakaan."
"Sen sanotte Outin tähden!"
"Sanon sen omastakin puolestani, Turo."
Turo näytti sangen epäilevältä. "On kai sama, tapahtuuko se muutamia kuukausia ennemmin vai myöhemmin", jupisi hän.
"Samalla voisit pitää silmällä Outiakin, ja niin oppisi hän tottelemaan; olen viime aikoina ollut vähän tekemisissä hänen kanssaan."
"Tiedän, että hän rakastaa minua", sanoi Turo. "Hän ei ole minulle uskoton enempää kuin minäkään hänelle; mutta en tahdo, että toiset näkevät häntä; tosin on hän kaunis, mutta ainoastaan minulle!"
Siinä puuskahti villi esiin; kuinka vähän miekkonen tunsikaan Outia!
Anna rouva katui, että oli pyytänyt häntä lykkäämään häitä ja muisti
Esbjörnin neuvon naittaa heidät niin pian kuin mahdollista ja
lähettää heidät takaisin kotiin.
Mutta sitten ajatteli hän sitä hyötyä, mitä Turo tekisi hänelle. Ja niin kehotti hän häntä tekemään tuttavuutta niiden saksalaisten kanssa, joita oli linnoituksessa. "Kenties teen siinä väärin, mutta epäilen heitä", sanoi hän. "En ole kuitenkaan uskaltanut puhua tästä kenellekään ennenkuin nyt sinulle."