Toukokuun 10 päivänä nostettiin rauhanlippu ja heti sen jälkeen saapui viestintuoja pyytäen kuninkaan lähettiläälle pääsyä kaupunkiin.
Anna rouva kielsi sen.
Silloin pyysi lähettiläs keskustella päällikön kanssa.
"Voinhan minäkin lähettää lähettilään", sanoi urhea nainen eräälle upseereistaan. "Menkää ja ottakaa puolestani vastaan kuninkaan viesti; tuokaa minulle se sitten."
Se oli sellainen kuin oli odotettukin.
"Hänen kaikkein armollisin majesteettinsa, Tanskan kuningas Kristian II, kehotti jaloa rouvaa Anna Bjelkeä heti luovuttamaan kaupungin ja linnoituksen lailliselle herralleen ja kuninkaalleen."
"Tulkoon hän ja ottakoon sen!" vastasi Anna rouva.
Tämän ylpeän vastauksen kera täytyi lähettilään palata kuninkaansa luo.
Tämä joutui vihan vimmoihin; mutta mitä eivät mahtisanat voineet, voi kenties viekkaus saada aikaan; sentähden tahtoi hän odottaa muutamia viikkoja.
Kaksi päivää myöhemmin saatiin kiinni saksalainen sotamies, joka tahtoi hiipiä linnoituksesta pois; siitä saattoi huomata, että linnoituksen puolustusväen ja tanskalaisten välillä oli jotakin yhteyttä. Sotamiehen kulettamat kirjeet olivat kaikki kirjoitetut salakirjaimin, mutta osoitetut laivojen päälliköille ja yksi niistä kuninkaalle. Vartiat vahvistettiin tämän jälkeen kaksin kerroin ja heiltä vaadittiin suurinta valppautta.