Linnassa vallitsi kolkko alakuloisuus; päällystö ja miehistö oli jakautunut kahteen puolueeseen. Arvossapidetyimmät ruotsalaisesta päällystöstä kuuluivat Anna Bjelke puolelle, mutta suuri joukko horjui. Ruotsalaiset olivat ylipäätään ruotsinmielisiä, saksalaiset taasen päällystöineen miehistöineen tanskanmielisiä; nämä ne hankitsivat kavallusta, mutta koettivat edeltäpäin kaikin mahdollisin keinoin vetää ruotsalaiset puolelleen.
Sillävälin oli Turo melkein päättänyt työnsä.
Mutta sen aikana oli hän päässyt varmuuteen, joka melkein kauhistutti häntä itseään.
Rakkaus Outiin täytti koko hänen sielunsa, hän saattoi olla vihainen ja torailla tytölle, mutta hän olisi vaikka tuhat kertaa antanut henkensä hänet pelastaakseen. Miellytyshalu, jota Outi aina osoitti, kalvoi ja nakersi Turon mieltä, mutta hän ei luullut voivan sen toisin ollakaan, sellaisia olivat kenties kaikki naiset luonnoltaan. Hän ei ollut koskaan kiinnittänyt huomiotaan muihin naisiin ja sentähden tahtoi hän viedä Outin mukanaan, niin ettei kukaan muu näkisi hänen kauneuttaan. Mutta nyt olosuhteet pakottivat viipymään täällä ja sentähden täytyi ryhtyä toimenpiteihin.
Nämä olivat oikeastaan siinä, että hän päivittäin kävi eri aikoina
Outin luona.
Outi asui pienessä tornikamarissa Anna rouvan makuuhuoneen yläpuolella, ja puhetorven kautta saattoi tämä kutsua häntä milloin tahtoi.
Täällä oli hän siis melkein aina tavattavissa, mutta Turo huomasi pian, että hänen käyntinsä siellä herättivät Outissa eräänlaista levottomuutta; tyttö sanoi, että hänen hyvä maineensa kärsisi niistä, ja vaikkei hän säästänyt hyväilyjään, tahtoi hän kuitenkin niin pian kuin mahdollista päästä vieraastaan.
Jollei Turo olisi ollut mielettömästi rakastunut, olisi hänessä varmaan ennenkin herännyt epäluuloja.
Ensi aihe siihen oli miehen hansikas, jonka hän löysi huoneesta; huomaamatta otti hän sen ja pisti taskuunsa, mutta hän tunsi sellaista tuskaa kuin kuolema olisi kouristanut hänen sydäntään.
Siitä huolimatta ei hän ilmaissut mitään, nauroi vain ja laski leikkiä kuten tavallisesti, vieläpä enemmänkin!