Turo katsoi häneen suu selällään.
"Outi?" toisti hän.
"Eikö hän ole oikea?"
"Kyllä, mutta…"
"Sinä epäilet, ettei hän suostu."
"En, jos minä saan hänet pakottaa siihen."
"Tee se sitten heti, tunnin kuluttua kutsun päällystö kokoon."
"Siihen sen kyllä teen", vastasi Turo ja otti avaimen takaisin.
"Tuolla ylhäällä voimme puhua kahdenkesken."
Outi luulotteli tosiaankin, että hänen uusi rakastajansa oli ottanut avaimen, ja hän oli juuri lähdössä häntä etsimään, kun muuan kyökkipoika tuli juosten hänen luoksensa. Hän sanoi löytäneensä avaimen.
Outi tempaisi sen häneltä ja riensi huoneeseensa, mutta heti oli Turokin hänen jälessään. "Täällä olemme omassa vapaudessamme!" sanoi hän.