Turon muoto, mutta kenties vielä enemmän omantuntonsa nuhteleva ääni sai Outin kauhusta jähmettymään. Hän tiesi, että Turon oli mahdoton tietää mitään, ja kuitenkin oli tämä toistanut ensi sanat, jotka hän oli lausunut astuttuaan juhlasaliin.
Hän kalpeni, hämmästys ja pelko vei häneltä rohkeuden kieltää totuutta.
"Kerro kaikki eilisiltainen!" käski Turo.
"Se ei ole mitään!" rohkaisi Outi itsensä vastaamaan.
Silloin sieppasi Turo esiin ampuma-aseen.
"Turo!" huusi Outi.
"Kerro!"
Outi heittäytyi maahan hänen jalkoihinsa itkien ja rukoillen.
"Kerro kaikki!" sanoi Turo.
Outi katsoi häneen; hänen kasvoillaan ei kuvastunut mitään armoa, ei mitään sääliä. Mutta kuinka paljon hän tiesi?