Sovittiin, että Outi ei liikkuisi huoneestaan mihinkään; muutamien päivien kuluttua vihittäisiin hänet Turon vaimoksi ja he lähtisivät sitten ensi laivalla.
Mutta yön tultua meni Turo muiden vanginvartijain kera vartioimaan, eikä mitään häiritsevää tapahtunut.
Varhain aamulla pyysivät muutamat korkeimmasta päällystöstä Anna rouvaa puhutella. He sanoivat hänelle, että oli odotettavissa kapina; ruotsalainen päällystö oli suurimmaksi osaksi lahjottu, ja nekin, jotka eivät olleet, epäröivät silminnähtävästi.
"Mitä he tahtovat?" kysyi Anna rouva. "Jättää linnoituksen Kristian kuninkaan käsiin."
"Petosta siis!"
"Valitettavasti!"
"Mitä mieltä te olette, jalot herrat?"
"Me voimme käydä taisteluun, uhrata henkemme ja veremme, mutta se on hyödytöntä."
"Parempi kuolla kunnialla kuin elää häpeäkseen", puuttui toinen tulisesti puheeseen.
"Sitä mieltä olen minäkin", sanoi Anna. "Kuitenkin luulen, että lykkäämme tämän kysymyksen sotaoikeuden istunnon jälkeen; sillävälin voinemme hankkia lähempiä tietoja."