Niin täytyi Mathias piispan lähteä aprikoiden mielessään, mitä läänityksiä vaatisi, jos kuningas antaisi vapauden valita.
Sen jälkeen kutsuttiin puheille Hemming Gadd.
Kristian kuningas vihasi tätä miestä, mutta hän ihaili häntä myös. Hemmingin ansio oli, että Tukholma nyt oli hänen vallassaan, ja sitä suurta tehoa, joka hänen kaunopuheisuudellaan oli ruotsalaisiin, tahtoi kuningas edelleenkin käyttää.
Hemming Gadd astui kuninkaan huoneeseen tyynenä, tutkimatonna kuten tavallisesti.
"Olette tehnyt minulle palveluksen", sanoi kuningas. Kumarrus oli hänen vastauksensa. "Mitä tahdotte palkaksi?"
"Olen jo saanut sen."
"En ole antanut teille mitään!"
"Muut ovat antaneet."
"Ketkä muut?"
"Ruotsalaiset herrat."