"Oliko Sten Sture vanhempi?"
"Oi isänmaani!" huudahti Hemming ja pani kätensä ristiin päänsä ylitse. "Jos sinulle vielä olisi pelastus, antaisin siitä ikuisen autuutenikin!"
"Minusta näytätte sen jo menettäneen."
"Ei, jos isänmaani voidaan pelastaa. Kadotus on juuri siinä, kun tietää sen olevan vihollisen kädessä."
"Käänny takaisin, Hemming Gadd!"
"Kautta elävän Jumalan tekisin sen, jos sillä voisin hyödyttää Suomea, synnyinmaatani. Nyt luulen tekeväni enimmän hyötyä, kun pidän huolta siitä, että mieshukka on niin pieni kuin mahdollista."
"Voitteko tehdä sen?"
"Tahdon ainakin koettaa!"
"Sitten emme eroa vihamiehinä", sanoi vanha piispa ojentaen hänelle kätensä.
Tanskalainen päällikkö sanoi kuninkaansa tahdon olevan, että Hemming tohtori kulkisi edellä sotaväen kera; hän tulisi jälestä pienemmän parven keralla ja olisi avullinen, jos niin tarvittiin. Ehdotukseen suostuttiin ilolla; Hemming tahtoi mieluummin olla omana herranaan.