"Sitä ette tee, jos tahdotte ottaa osaa ateriaamme", sanoi Gunilla rouva rakastettavalla kohteliaisuudella. "Se todistaisi myös, että tuotte hyviä sanomia."
"Sitä vähemmän on syytä suostua tarjoukseenne."
Kaikki hypähtivät pystyyn, paitsi Hemming Gadd. Hän istui paikoillaan nakerrellen kananpojan luuta, mutta antaakseen ystävilleen aikaa toipua, sanoi hän hilpeästi von Mehlenille:
"Tuotteko joitakin hyviä terveisiä rakkailta ystäviltä? Oletteko tavannut vanhaa Arvi Kurkea?"
"En!" vastasi von Mehlen hymyillen.
"Ettekö Åke Yrjänänpoikaa, jonka joukon Hämeenlinnan luona löimme maahan?"
"En häntäkään."
"Totta kai hän on saanut vapautensa?"
"Aikoja sitten!"
"Missä hän nyt on?"